Leiviskänharju

Kun ihan ensimmäisen kerran luin muinaismuistoryhmästä nimeltä "jätinkirkko", oli siinä artikkelin vieressä Esa Eetu Takalan piirtämä kuva Leiviskänharjun jätinkirkosta. Kuva oli muistaakseni K. H. Renlundin museon julkaisemassa lehtisessä joka kertoi paikallisista muinaismuistoista. Teeriniemi on siis ollut jossain ajatuksissani jo ennen kuin aloin kierrellä näitä muita, vähemmän tunnettuja kohteita. Pettymykseni olikin suuri, kun sitten jossain vaiheessa huomasin että museoviraston rekisteriportaali oli lätkäissyt Leiviskänharjulle vaaleansinisen täplän luonnonmuodostelman merkiksi. Luin Takalan kuvauksen uudestaan ja tunteeni olivat melko ristiriitaiset.

Takala kirjoittaa kirjassaan sivulla 102 ensin Hillin Kirkkokankaasta ja jatkaa sitten Leiviskänharjusta seuraavasti:

"Edellisestä paikasta n. 3 kilometriä kaakkoon, poikki Leiviskän nevan, tullaan jyrkän muotoiselle harjulle jota sanotaan Leiviskän harjuksi.Tämän harjun seljänteellä on noin 45 metriä pitkä ja 23 metriä leveä kivikehä jonka muoto on soikean ympyräinen., suunnaten pituutensa lännestä itään. Itäisessä päässä on kehämuuri hajonnut ja kivet levinneet isoksi alaksi. Länsipäässä on portti ja sen vieressä on sisäpuolella kiviroukkio joka on n. 6 metriä halki mitaten. Paitsi tätä on sisällä vielä pari pienempää kiviroukkiota. Vielä on portti pohjoisseinällä ja sen vastapäätä toinen eteläseinällä. Porttien nykyinen leveys on n. 1-2.5 metrin välillä paitsi itäpäässä, jossa aukon leveys on 8 metriä. Muurin korkeus on 0.25 m - 1 m ja leveys 2 metriä. Paikalla kasvoi harvan laista metsää mutta kehän sisustalla ei ollut kuin parisen puuta. Kiviä kankaalla ei juuri ollut näkyvissä."

 

 

Takalan piirtämää kuvaa katsoessa ei oikein voi käsittää miten noin selkeä jätinkirkko on voitu myöhemmin tulkita luonnonmuodostelmaksi. Toisaalta Takalan piirrustus Ridankylästä oli ainakin vähän sinne päin, joten onhan se mahdollista että mielikuvitus on saanut siivet.

Kälviän kartoituksen yhteydessä vuonna 1981 kohde mainitaan muiden joukossa, mutta sitä ei paikan päällä tarkisteta.

 

1993 Saaren Antti käy sitä katsomassa ja vaikuttaa hieman skeptiseltä. Hän kirjoittaa että paikalla on suuri "jätinkirkkoa muistuttava soikeahko kehämainen valli, jonka mitat ovat n. 40 x 20 metriä. Ainakin yksi selvä röykkiö kehävallissa. Kehävalli on paikoin aika epämääräinen ja ehkä ei aivan täydellinen. Sammaltumisen takia siitä ei saa varmaa käsitystä. Keskustan kivet siirretty suurimmaksi osaksi kehään. Paikka hakattu aavaksi ja ehkä se pian äjestetään."

1999 Antti käy paikalla uudestaan ja kirjoittaa havainnoistaan.

"Sen jälkeen kun olen paikalla käynyt, on kangas äjestetty eikä kivivalleja ole varottu. Ainostaan isoin röykkiö on kierretty. Kankaan eteläreunassa oleva kivivalli oli niin vähäinen, että siitä ei ole äjestämisen jälkeen juuri mitään havaittavissa. Muinaisjäännöksen pohjoisreunan ja länsipään valli on edelleen havaittavissa vaikka sitä pitkin on ajettu lautasäkeellä. Itäpäässä ei ollut muistini mukaan lainkaan selvää vallia, oli vain yksittäisiä sattumanvaraisesti sijaitseviä kiviä. Kuusi vuotta takaperin oli keskusta lähes kivetön. Nyt on lautasäes nostanut siihen kiviä. Eri puolilta aluetta, vallien sisäpuolelta, poimin neljä kvartsin palaa. Ainakin yksi niistä näyttää iskokselta, kolmesta en ole niinkään varma."

2010 Kaisa Lehtonen & Pentti Risla käyvät tarkastamassa kohteen museoviraston puolesta ja portaaliin merkitään seuraava teksti:

"Kohde sijaitsee Kälviän Välikylästä noin 2 kilometriä luoteeseen ja Kälviänjoesta noin 2 kilometriä länteen. Paikalla on loivasti kaakkois-luoteissuuntainen moreeniharjanne, jonka lakea kiertää noin 55 x 25 metrin suuruinen, paikka paikoin epämääräinen "kivivalli". 

Toukokuussa 2010 tehdyssä tarkastuksessa rakennelma tulkittiin luonnonmuodostumaksi, eikä ihmisen rakentamaksi jätinkirkoksi. Mitä ilmeisemmin kysymys on jääkauden aikaansaamasta rantakivikosta, rantapalteesta, joka on syntynyt harjanteen törmälle. 

Harjanteen keskellä havaittiin muutaman metrin laajuinen kraaterimainen röykkiö, joka oli kuitenkin selvästi ihmisen latoma (p=7080963 i=3331879). Myös harjannetta kiertävässä kivikossa oli havaittavissa muutamia ihmisen kasaamia pieniä kivikasoja, kuitenkin ilmeisen nuoria. "Kivivallit" ovat osin tuhoutuneet metsänkäsittelyssä. Kehän sisäpuolelle on istutettu mäntyä."

Pohdiskelin näitä juttuja lukiessani, että onkohan mahdollista että paikoin metrinkin korkea valli olisi mulistunut niin matalaksi että sitä nykyarkeologi pitäisi muinaisrantana? Oliko mahdollista että ihan oikeasti Takala olisi metrin korkuisia valleja paikalla nähnyt, sillä melkein kaikki näkemäni jätinkirkot ovat oikeasti olleet tosi matalia, lähempänä tuota 25 cm kuin metriä. Jopa Himangan Hiidenlinna tai kuuluisa Kastelli ovat olleet mielestäni todella matalia valleja, enkä missään ole huomannut kyllä metrin korkuista kehämuuria.

Tuo 6 metrin röykkiön puuttuminen harjanteen laelta voidaan varmaan selittää jonkun uteliaan isännän tutkimuksilla. Onhan sana varmasti Takalan käynnistä kiirinyt ympäriinsä ja joku on voinut kokeilla aarteiden toivossa purkaa koko röykkiön. Saaren Antin maininnat äestyksestä tuntuivat sikäli pahalta että vielä tuohon aikaan kohde oli kuitenkin museon kirjoissa jätinkirkkona, mutta toisaalta Antti joka ainakin päiväkirjoista päätellen oli innokas löydösten tekijä, suhtautui varauksella jätinkirkon aitouteen. Olihan se itse lähdettävä paikan päälle tuota ihmettä katsomaan.

Ajoin Teeriniemen tienpäähän, kääntöpaikalle asti ja lähdin autolta kävelemään traktorin uraa kohti Leiviskän nevaa. Puolen kilometrin kävely polkua ja hakkuun laitaa toi minut lupaavan näköiselle harjulle.

 

 

Eihän se kivivalli kuitenkaan selvällä kankaalla ollut, vaan harjun korkeimman kohdan eteläpuolella, kertaalleen harvennetussa taimikossa.

 

Äestyksen, istutuksen ja harvennuksen jälkeen paikalta oli hankala löytää oikeastaan mitään selkeää muotoa. Vallit erottuivat matalana kivetyksenä harjun rinteessä.

 

Kivet olivat silmiinpistävän kulmikkaita ja rikkinäisiä, verrattuna muihin näkemiini jätinkirkkoihin, jotka yleensä on kasattu pyöreistä muinaisrannan kivistä.

 

Tuossa on ehkä yksi pienistä röykkiöistä,joita museoportaalissa mainitaan. Mitään merkkiä Takalan mainitsemasta 6 metrin levyisestä röykkiöstä rakennelman keskellä en löytänyt, mutta kaksi tai kolme miehenkokoista kiveä oli maassa vallin sisäpuolella. Vaikka kuinka tekisi mieli väittää että Takala oli oikeassa ja tässä aikoinaan oli jätinkirkko, näyttää paikka musertavasti ihan tavalliselta muinaisrannalta. Jonkun on täytynyt käydä mulistamassa vallit ja viskomassa röykkiöiden kivet alarinteeseen, jos paikalla jätinkirkko joskus on ollut, enkä oikein jaksa noin järjestelmälliseen tihutyöhön uskoa.