Roskikangas ja Poolmanninkangas

 

Lueskelin Saaren Antin päiväkirjoja ja koska oli asiaakin Kettuharjuntielle, päätin lähteä katsomaan Roskikankaan asuinpainanteita. Samalla päätin käydä katsomassa Poolmanninkangasta, koska Antti oli löytänyt sieltä merkillisen kivilatomuksen. Antti kirjoittaa näin: "Noin 90cm korkean maakiven päällä kivirakennelma. Ensin kiven päällä on pienehköistä kivistä tehty alusta ja niiden päällä pystyssä enempi kuin miehen nostettava kartiokivi". Tuo kuulosti mielenkiintoiselta ja koska olin joka tapauksessa menossa Roskikankaalle, ajattelin käydä ensin Poolmannilla.

 

Heti autosta noustuani bongasin oudon kivilatomuksen. Vaikutti aika tuoreelta, ehkä pikkulasten puuhastelulta, mutta oli hyvä enne.

 

 

 

Rämmin ympäriinsä Poolamanninkangasta, jossa on paljon isoja kiviä ja siellä täällä kaivinkoneella kuopaistuja koekuoppia soranotolle. Mistään en kuitenkaan Antin tarkoittamaa kivirakennelmaa löytänyt. Koordinaatitkin olivat vanhasta karttalehdestä, enkä osannut niitä vuoden 1999 maastokarttaan sovittaa. Museoportaali ei tunne kohdetta, joten siitäkään ei ollut apua. Löysin silti jotain kuvattavaa, vaikka ihan varma en tuosta kivipöydästä ole, onko se ihmisen tekoa.

 

 

Palasin hakkuuaukkoa pitkin takaisin autolle ja yhtäkkiä bongasin mehtäauran jäljessä suurehkon kvartsiytimen ja parin metrin päässä siitä selvän iskoksen. Olen toki ennenkin löytänyt maastosta kvartsisiruja ja jonkun vähän ytimeksi tulkittavan kimpaleenkin, mutta tämä oli paljon selkeämpi kuin edelliset.

 

Kvartsiydin

 

Ja iskos.

 

Tunsin pientä haikeutta jättää kvartsit maahan ja ymmärrän nyt miksi Antti keräsi päiväkirjansa mukaan niitä reppukaupalla metsistä ja lähetti aina museovirastolle ne tutkittaviksi. Olin silti päättänyt että kun näitä muinaismuistoja lähden kiertelemään, niin matkamuistoiksi otan vain valokuvia, joten sinne hakkuulle jäivät.

 

Roskikankaalle oli pitkä kävely ja tällä kertaa minulla oli hyvät maastokartat puhelimessani, joten perille löytäminen ei ollut ongelma. Antin päiväkirjoista käy ilmi, että hän löysi Roskikankaalta kolme asumuspainannetta, pystykiviä ja venevalkaman ja museoviraston portaalissa on merkitty vain kaksi asumuspainannetta. Toki pystykivet mainitaan molemmissa ja mahdollinen venevalkama.

 

Roskikangas 1 sijaitsi suuren hakkuun laidassa ja oli onni että kohde oli merkitty niin että motokuski oli kiertänyt sen. Asumuspainanne oli suuri. Museoportaalin mukaan läpimitaltaan 5-8 metriä ja Antin päiväkirjan mukaan 5m x10m. Pystykivi oli kotapohjan lähellä, 5 metrin päässä sen luoteispuolella. Vähän kauempana oli vielä suuri päärynänmuotoinen pystykivi, mutta sen oli varmaan kaivinkone kipannut nurin joskus viime vuosina, sillä sen vieressä oli suuri monttu jonka yli mehtäkoneen jälki kulki.

Pystykivi oli kiilattu pienemmillä terävillä kivillä paikoilleen, mutta kaikki pikkukivet pystykiven juurella olivat puhtaita sammalesta ja jäkälästä, aivan kuin joku olisi hetki sitten paljastanut sammalen alta, tai sitten kivi on pystytetty rajamerkiksi vähän aikaa sitten.

Asumuspainanne

 

ja suuri pystykivi abaut 120 cm korkea.

Kuvasin kohteen ja jatkoin matkaani Roskikangas 2:lle. Pääsin museoportaalin osoittamalle paikalle ja löysin matalan pystykiven, mutta asuinpainannetta en löytänyt. Vieressä oli muutamia kuoppia, mutta ne olivat pieniä, eivät 5mx6m.

Matala pystykivi.

Pettyneenä lähdin rämpimään pitkin kankaita takaisin autolle ja melkein hukkasin paikan, johon auton olin jättänyt. Tulin ajatelleeksi että ehkä kannattaa pistää karttaan myös merkki auton paikalle.