Kesällä tuli liikuttua aika vähän maastossa, enkä käynyt oikein missään "muinaismuistoihin" sopivassa retkikohteessa. Loppukesästä kävin  kyllä sienessä ja haulikkoakin ulkoilutin pariin otteeseen, mutta mitään kovin kiinnostavaa dokumenttia niistä retkistä ei jäänyt. Tänään lähdin sienikorin kanssa vähän kauemmas takametsiä tutkimaan ja päätin käydä samalla vilkaisemassa myös Klapurin vanhaa torppaa.

Klapurin talolla on ollut kolme torpparia, joista yksi on tosin ollut ruotusotamies ja torppa siten sotilastorppa ja asutus on varmaankin 1700-luvun puolelta. Tuon sotilastorpan kivijalka on ihan maantien varressa, juuri vanhan pihapiirin laidalla. Vanhan riihen ja taloryhmän välissä. Paikkaa merkkaa kotiseutuyhdistyksen pystyttämä kyltti.

Toinen torppa on järven takana, lähempänä kirkonkylää. Sähkölinjan alle on jäänyt jonkun ulkorakennuksen kivijalkaa ja metsässä, noin 50 metriä sähkölinjasta, lähellä Heininevan laitaa on pienehkö, mutta syvä kivijalkamonttu.  Kiviaitoja ja vanhoja, nyttemmin metsittyneitä peltoja löytyy linjan molemmilta puolilta.

Kuvakaappaus-normal.jpg

X marks the spot...

WP_20140911_001-normal.jpg

Kivijalkaa löytyy vielä maastosta...

 

Kolmas torpan paikka oli minulle tuntemattomampi sillä se sijaitsee talojen metsäsaran päässä, melkein Ridankylässä. Sain kyydin "Plusin Benjamin" mökille ja kävelin sieltä mökin takaa lähtevää traktorinjälkeä kirkonkylälle päin. Torpan paikka on komealla kankaalla, jylhässä ja melko hämärässä kuusikossa. Torpan paikalta löytyy kaksi jykevää kivijalkaa, jotka ympäröivät syviä kuoppia. Ajattelin että toinen niistä on varmaankin ollut navetta, kunnes luin kyltistä, että paikalla on asunut kolme perhettä vuosina 1850 - 1900. Pellonraivaukseen liittyviä kiviaitoja tai ainakin niiden jäänteitä löytyy myös ympäristöstä. Hämmästelin kuoppien syvyyttä ja ihailin kivien painoa. Mietin miten suurella vaivalla kivet on lohkottu sopivan kokoisiksi ja sitten aseteltu taitavasti paikoilleen. Paksu sammalmatto peitti molemmat kohteen ja mietiskelin myös, millaistahan olisi yöpyä paikalla, vaikka teltassa tai laavussa.

 

kivijalkaa2-normal.jpg

 

kivijalkaa1-normal.jpg

 

Kyltti%20peltomaan%20torpasta-normal.jpg

Kotiseutuyhdistys oli jättänyt käyntikortin torpan raunioille.

 

Torppaa kutsuttiin nimellä Peltomaa, mikä kuulostaa, täällä metsän keskellä, kaukana kaikesta, melko mielikuvitukselliselta. Kuulin, että torpan asukkaat olisivat lähteneet Amerikkaan siirtolaisiksi ja että torppari olisi tiputtunut työkalunsa kaivoon lähtöpäivänä. Mitään kaivonpaikkaa en kuitenkaan löytänyt. Olisi hienoa kaivaa työkalut esille, mutta jos ne ovat kaivon pohjalla, niin tuskin niitä löytää edes metallinpaljastimella. Pitääpä joskus tarkistaa, onko Peltomaa nimisiä torppareita Huhtalan Uunon kirjoissa.

 

 

Kuvakaappaus-1-normal.jpg

 

Kotiseutuyhdistys oli pystyttänyt tännekin kyltin, joka oli valaiseva.

Nappasin kuvat paikasta ja sitten lähdin etsiskelemään sieniä. Saalis jäi heikoksi, vaikka sienivuosi on muuten ollutkin yllättävän hyvä. Kävelin Kortalon läpi kulkevaa polkua joka oli paikoin vetinen ja pari ojan ylitystä olikin hankalia. Puolivälissä päätin vielä etsiä käsiini legendaarisen "Oskarin piilopirtin".

 

Oskarin%20m%C3%B6kki-normal.jpg

Oskarin kämppä.

Kaukaa jo huomasin että joku oli kunnostanut kämpän kattoa, tai ainakin aikeissa kunnostaa sitä. Katolle oli nimittäin levitetty pressu ja sen päälle kasattu ohuita männynrunkoja. Hetken mietin, onkohan oveen ilmaantunut lukko, mutta lähempänä näin, että näin ei ollut käynyt. Kämppä on ollut tyhjillään vuosikymmeniä ja kämppäkirjasta päätellen harva sen kohdalle eksyy. Kuulin että metsäsarka oli vaihtanut muutama vuosi sitten omistajaa ja jännitin, mitä kämpälle oli kaupassa tapahtunut, mutta siellä se seisoi ennallaan.

 

Oskarin%20m%C3%B6kki%20sis%C3%A4lt%C3%A4

Sisältä kämppä kaipaisi vähän siivousta ja ehkä uutta patjaa.

 

m%C3%B6kkip%C3%A4iv%C3%A4kirja-normal.jp

Kämppäkirja on uusittu joskus 70-luvulla ja olisi ollut kiinnostava lukea sitä ensimmäistä kirjaa. Yritin kirjoittaa terveiseni kirjaan, mutta kynä oli kuivunut vuosien kuluessa.

 

Kämppähän ei varsinaisesti sijaitse mitenkään syvällä erämaassa, vaikka onkin muutama sata metriä Klapurin pikkujärvestä. Kämppä on ilmeisesti rakennettu 1960-luvun lopulla tai 70-luvun alussa. Omistaja on voinut pyöräillä sinne kotoaan vartissa, joten kovin kauas sivilisaatiosta hän ei maantieteellsisesti ole päässyt. Kuulinkin tummujen päivittelyä että rakentaja tuli vanhoillä päivillään pöhköksi ja siksi rakensi lautahökkelin keskelle metsää. Minusta ajatus metsäkämpästä ei ole ollenkaan huono. Ei luonnossa rentoutuminen vaadi aina koskematonta erämaata kilometrikaupalla. Joskus riittää sekin että muita ihmisiä ei näy.