Tuosta vuoden 1984 Kälviän Joulusta innostuneena päätin lähteä etsimään vanhaa piilopirtin paikkaa Peltokorvesta. Olin jo pikkupoikana kuullut pirttiin liittyvät tarinat, mutta vanhat miehet eivät silloin osanneet sanoa sen kummemmin missä piilopirtti oli sijainnut. Pelkkä pikkujärven takana, ei ihan riittänyt, mutta muutama vuosi sitten tuli asia taas puheeksi ja sain kuulla kaksi tiedonmurusta paikasta. 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa kotiseutuyhdistyksen aktiivit olisivat käyneet paikkaa katsomassa ja silloin jäljellä oli enää monttu maassa. Joku vanhaisäntä tiesi silloin kertoa kenen metsäsarassa pirtti oli sijainnut. Nyt kun sarka oli selvillä, katsoin sen esiin kartalta ja pitkä kapea sarka oli maastonmuodoiltaan sellainen, että 1700-luvun alussa suurin osa siitä täytyi olla suota. Saran loppupäässä oli kuitenkin yksi pieni kangas, jonka luulisi siihenkin aikaan nousseen suota korkeammalle. Karttaan oli myös merkitty polku joka tosiaan kulki Klapurin pikkujärven taakse ja kohti tuota kangasta.

Lähdin toiveikkaana paikkaa etsimään, koska muutenkin olimme lähistöllä. Välittömästi metsään päästyäni alkoi sataa lunta, mutta rohkeasti jatkoin matkaa. Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan ajattelin ja kävelin puolisen kilometriä harhaan, vaikka mitään vaaraa ei metsässä toki ollutkaan. Rämmin rämeillä ja hyppelin ojien yli kunnes pääsin kuivemmalle kankaalle. Pikkuisen petyin kun tajusin että kyseinen kangas oli minulle jo entuudestaan tuttu. Olin metsästysreissuilla käynyt sillä useasti ja makkaraa paistaessa ja eväitä syödessä monta kertaa ihmetellyt että mikähän monttu tuossa kankaalla oikein on. Kohde oli siis todennäköisesti tässä.

Montun syvyys ei oikein näy kuvasta mutta arvioisin sen 2mx3m suuruiseksi ja puolisen metriä syväksi. Mitään puuainesta ei paikalla tietenkään enää 300 vuoden jälkeen ollut, mutta ympärillä oli kaksi pienempää ja matalampaa kuoppaa. Mehtämiehet olivat kasanneet nuoriopaikkaa varten kiviä kuopan viereen ja siinä olin joskus itsekin paistanut makkarat teerenpynnissä ollessani.

 

Nuotiopaikka ihan montun kulmalla.

 

Lumisade sakeni ja päätin palata takaisin tielle Sähkölinjaa pitkin, jonka alla kulkee nykyään myös tie.

 

Ei varsinainen uimakeli.

 

Vanha tarina kertoi että piilopirtin lisäksi Klapurinväellä oli navetta Peränevan laidassa, nykyisen Ridankyläntien toisella puolella. Tietä ei toki siihen aikaan ollut, mutta jonkinlainen polku Ridankylään oli varmasti olemassa, koska tarinan mukaan lypsyllä käyneet Liisa ja Mikko olisivat jääneet polulla kasakoiden ansaan ja heidät olisi sitten viety Venäjälle. Lähistöllä oli ainakin vielä 80-luvun kartassa Mikkoraukan räme niminen suopläntti muistona tapahtumasta. Suhtauduin tarinaan hieman epäillen, josko muistitieto olisi tehnyt tepposet vanhoille isännille, mutta sitten tuosta Viljo Tikanojan artikkelista löytyi kuin löytyikin Järvikylällä siepatttujen joukosta Liisa ja Mikko Klapurin nimet.

 

Piilopirtin paikka oikealla ja navetta oli kuulemma kahden pienen pellon välissä, Ridankyläntien toisella puolella.

 

Navetan paikka oli vielä vanhoilla isännillä tiedossa, samoin perimätieto tiesi että piilonavetan hirret olisi sitten tuotu rauhan tultua ja olojen taas vakiinnuttua takaisin Klapurille ja niitä olisi käytetty Riihen rakentamisessa. Klapurin riihi on edelleen pystyssä tienvarressa ennen pihapiiriä Peltokorvesta tultaessa tien oikeassa laidassa. Vanhat miehet vakuuttivat että piilonavetan seinähirsissä olisi ollut kolot vitsaksille, joilla lehmät oli sidottu parteensa kiinni. Nuo reiät ovat kuulemma vieläkin nähtävillä riihen hirsiseinässä. Vähän epäilin tarinaa 300 vuotta vanhoista seinähirsistä, mutta kävin kuitenkin kuvaamassa paikan ja kyllä ne ehkä niin vanhoja hirsiä saattaisivat ollakin. Kuka tietää?

 

Tienpuolen nurkka riihestä.

 

Tuon perusteella näyttäisi olleen kolme lehmää piilonavetassa, mutta huijaan teitä. Oikeasti kuvasta jäi ulkopuolelle vielä yksi reikä. Mitä tuumaatte, voisko nuo hirret olla 300-vuotta vanhoja?

Välikylästähän löytyy ainakin Pakopirtin kangas, jota voisi käydä joskus vilkaisemassa, mutta onkohan piilopirttien paikkoja vielä vanhojen Kälviäläisten muistissa? Pitää joskus ottaa selvää. Vihjeitä otetaan myös  vastaan.

 

Lisäys:  Kun pari viikkoa myöhemmin ajelin tuosta riihen ohi, huomasin sen kylkeen ilmaantuneen, uutuuttaan kiiltelevän kyltin. Hetken jo kuvittelin että blogiani on muka luettu mutta sitten selvisi että kyltti liittyy jotenkin Kokkolan pyöräilyreitteihin.