Kävin äkkinäisesti pyörähtämässä Ristinevan takana ja tuli mieleen käydä vilkaisemassa Siljakalliota. Takalan kirjassahan mainittiin Siljakallioilla olevan jotain röykkiöitä, mutta Takala ei niitä itse käynyt tutkimassa.

”Ullavaan menevän tien varrella ovat Tikkasen talot. Täällä kerrottiin, että talosta länttä kohti, noin 8 km on Mustalammin seuduilla Veneharju ja vähän edempänä siliäkallio, joilla olisi kivikasoja 4-6 m läpim. ja noin 0,5 m. korkuisia, mutta T. ei saanut paikanpäälle opasta.”

Siliäkallio on varmaan muuttunut aikojen saatossa Siljakallioksi. Uudenhaudan ja Veneharjun välissä näyttäisi olevan myös pieni pläntti silokalliota. Kannattaisikohan sitäkin käydä joskus katsomassa?

 

Museoportaali ei kohdetta tunne, enkä kovin vaikuttavaa röykkiötä sieltä odottanut löytäväni. Matka hakkuun poikki voisi olla keväämmällä tympeämpi, mutta nyt pääsin kävelemään mahtavalla kantohangella. Jossain lumen alla solisi puro, joten sulan maan aikana se pitää varmaan kiertää oikealta puolelta. Muuten matka tieltä Siljakallioille olisi sopiva perheen pienimmillekin. Matkaa kertyy tien varresta ehkä kolmisen sataa metriä, joten kauas ei tarvitse tarpoa.

Ylitin hakkuun nopeasti ja korkeammalle kankaalle noustessani tarkistin kartasta suunnan. Puita oli vielä muutama jäljellä, jotta pystyin säilyttämään illuusion erämaasta, ainakin jos en katsellut tulosuuntaani. Metsäviipaleen  jälkeen huomasin oikealla puolellani toisen hakkuuaukon jonka reunassa alkoivat kalliot. Lumi oli monin paikoin sulanut ja kallion päällä näkyi selvästi sopivan kokoisia mukulakiviä. Silmääni pisti myös jännä asetelma.

 

Kiviasetelman takana olikin sitten se röykkiö, tai röykkiöt. En nimittäin ollut varma, onko tuossa ollut isompi röykkiö, jota on pengottu vai yksi pienempi ja toinen kehämäinen rakennelma. Lumikerros kalliolla ja röykkiön kuopassa haittasi havainnointia ja koska olin haistavinani pronssikautisen matalan hautaröykkiön tyyliin Morruttajan kallio, niin ajattelin että sulan maan aikana kannattaa paikkaa käydä vielä vilkaisemassa. Se että paikka sijoittuu 40-50 metrin korkeuskäyrälle, vaikuttaa ainakin lupaavalta.

Kuvassa vallia ja pieni röykkiö. Tässä parempi kuva vallista/kuopasta.

Lähdin katselemaan ympärilleni, jos vaikka paikalla olisi lisää röykkiöitä, mutta löysinkin jotain muuta.

Ensin pisti silmään isompien maakivien päällä kasattuja kivikekoja.

Sitten kivirakennelman vierestä löytyi nuotiopaikka.

Ja mystinen kyltti, josta ei tässä valossa saa oikein selvää, mutta jonkinlainen kaksisuuntainen nuoli siinä oli. Varmaankin siis hiihtolatu tai luontopolku on tästä joskus kulkenut. Se varmaan selittää myös kivirakennelmat. Tai ainakin osan niistä. Niitä löytyi nimittäin aika monta, joka puolelta. Samaa kamaahan löytyi pitkin Veneharjun metsiä. Täällä keot eivät osoita mitään suoraa rajalinjaa, vaan ovat siellä täällä kivien päällä.

 

Tuossa yksi isoimmista.

 

Onko tässä nyt viestejä vuosituhansien takaa, vai pikkupoikien rakenteluleikkejä?

Myös isompia lohkareita oli koristeltu.

 

Tuli mieleen, että jos toisin pojat paikalle, niin varmaan hekin haluaisivat kasata omat kivitorninsa. Syyllistyisimmekö silloin muinaismuistokohteen väärentämiseen, vai osallistuisimmeko johonkin vuosikymmeniä vanhaan tilataideteoksen kasaamiseen? Pitää testata miten käy, kun tullaan uudemman kerran koko porukalla paikalle.

Kotona tutkin sitten illalla Saaren Antin päiväkirjoja ja löysin pari mainintaa Siljakalliosta. Ensin vuodelta 1991

"Paikalla näyttäisi olevan vähäinen kivivalli tai viisi rivissä olevaa röykkiöitä. Kun paikkaa tarkemmin tutkii, tulee esille mahdollisuus, että edellä kuvattu on osa jätinkirkon vallia. Koska paikka on vähäkivistä kangasta, on mahdollista, että rakenteet ovat niin vähäisiä, että ne ovat hukkuneet varsin tarkoin sammalen sekaan."

ja sitten vuodelta 1998 on kaksi mainintaa. Toisessa kuvataan pientä sammaloitunutta röykkiötä pirunpellon päässä ja toisessa 50-60 cm korkeaa pystykiveä. 

Ehkä tuota?

Yksi kiinteistöraja kulkee kyllä avokallioalueen läpi, vaikka Antti toista väittääkin.

 

Koska Antti ei huomannut näitä bongaamiani kivirakennelmia, niitä todennäköisesti ei paikalla silloin ollut. Eli varmaankaan mistään muinaismuistoista ei näissä kolmen päällekkäisen kiven kasoissa ole kyse.