Pahanportaanräme on jo nimenä niin mielenkiintoinen, että olen sitä monesti kartalta tutkinut. Kun tuli mahdollisuus päästä oppaan kanssa paikan päälle, lähdimme mielellämme koko porukka aluetta katsomaan. Ajoimme vanhaa Kannustietä Honkiperälle ja sieltä Miekkajärvelle.

Yleensä muinaismuistoportaalista löytyvät kohteet ovat yksittäisiä pisteitä, mutta Miekkakaara on niin suuri yhtenäinen alue vanhoja asuinpaikkoja että karttaan oli merkitty laajoja alueita. Saaren Anttihan paikan on löytänyt ja alue on tutkittu ensimmäistä kertaa 1993. Myöhemmin koekaivauksissa 2003 ja 2004 löydetetyn aineistoin perusteella asuinpaikat on ajoitettu tyypillisen kampakeramiikan ja myöhäisen kampakeramiikan taitteeseen. Olisipa ollut hienoa olla paikalla kun joku on löytänyt koekuopasta ensimmäiset keramikkasirut. 

Pöllin tuon rannansiirtymäkäyrän jostain raportista johon törmäsin portaalin lehdillä. Korkeuskäyrällä 60 metriä merenpinnasta siis liikutaan.

Tien päästä lähti polku harvan männikön poikki järven rantaan. Miekkajärvi näytti idyliseltä paikalta ja ihailimme sitä hetken. Kodanpohjat vetivät kuitenkin pian puoleensa ja palasimme takaisin hiekkakankaalle.

Tien laitaan oli kasattu suuria pinoja hakkuujätettä ja ihan kasojen takana huomasimme ensimmäiset kuopat. Parikymmentä senttiä syvä ja ehkä 7 -8 metrin levyinen pyöreä kuoppa näytti ikivanhalta. Sen vasemmalla puolella näkyi suurempi ja syvempi monttu näytti tervahaudalta. Kävelimme montulta toiselle kunnes niiden määrä alkoi jo käydä hermoille. Jäkälä peitti hiekkaa mutta tuulenkaatojen kohdalla hiekka kimmelsi avoimena.

 

 

 

Tuo taisi olla tervahauta.

Kylttiä oli vaikea havaita.

 

Samoilimme kankailla sinne tänne ja törmäsimme pariin merkilliseen rakennukseen. Toinen oli tunnelmallinen korsu keskellä kangasta. Olin haistavinani jonkinlaisen erämatkailuyrityksen ja paikka vaikutti hienolta. Harmi kyllä paikka oli jäänyt rappiolle ja ehtinyt jo mädäntyä. Ruokavarastoksi rakennettu hieno Nili-aitta oli kaatunut ja retkeilijät, jotka korsussa olivat makkaranpaistossa käyneet, eivät olleet hetkeen jaksaneet raahata roskia mukanaan vaan korsu oli törkyisessä kunnossa. Myös kämppäkirjana toiminut vihko oli nyt irtolehtipainos ja märkiä sivuja oli lennellyt sinne tänne.

Toinen maja teiden risteyksessä näytti katetulta tervahaudalta ja oli sekin mielenkiintoisen näköinen. 

Palasimme autolle ja huomasimme kyltin joka kertoi muinaismuistoalueesta, sekä nuotiopaikan vieressä kannon päälle ladottuna kourallisen iskoksia. 

Jatkoimme matkaa Pahanportaan rämeelle ja tutkailimme tieleikkausta. Rankkasateiden jäljiltä siinä saattaisi hyvinkin näkyä kulttuurikerrosta. Pitkään ojanpenkkaa käveltyäni näinkin yhden kartsi-iskoksen pilkistävän hiekasta ja vähän siitä eteenpäin hieman harmaata ja punaista hiekkaa.

Mitään kivikasoja alueelta on turha etsiä sillä Litorinameren rannalle aikoinaan pystytetyt kodat on kaivettu suoraan hiekkarantaan. Nyt märkä jäkälä ja harva männikkö peitti kankaita. Retkeilypaikkana Miekkakaaraa ja Pahanportaan rämettä voi suositella, mutta täytyy tunnustaa että hieman noihin lukemattomiin asuinpainanteisiin ehti turtua, eikä aivan joka kuopan kohdalla enää jaksanut oikein innostua. Museoportaalin mukaan kuoppia on 109 kappaletta.

Tulomatkalla kävimme vielä kurkkaamassa Lehdonjärveä joka oli lähes umpeen kasvaneenakin aikamoisen kaunis näky.