Kälviän joulusta vuodelta 1998 löysin Huhtalan Uunon artikkelin pitäjänkertomuksesta. Artikkeli on huomattavasti parempi kuin oma kuvaukseni pitäjänkertomuksesta. Pitää koettaa jossain vaiheessa jaksaa naputtaa se kokonaan tekstiksi tänne. Sitä odotellessa lukekaa mitä Uuno kirjoitti Kälviän jouluun.

 

Kälviän kirkonarkistossa säilytettävä pitäjänkuvaus Historisk och Oeconomisk Beskifning öfver Kelviä Sochn on melko laajasti esillä Heikki Rantatuvan artikkelissa Kälviän asutus ja väestö 1800-luvun puoleenväliin, Kälviän ja Ullavan kirja, Gummerus 1993. Lähdeviitteissä Rantatupa ajoittaa nimettömän pitäjänkuvauksen vuoteen 1759. Myös Pentti Virrankoski käsittelee Kälviän pitäjänkuvausta teoksessaan Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa, Keskipohjanmaa-Säätiö 1997. Kirjansa sivulla 133 Virrankoski kirjoittaa: " - - ja sen on laatinut jokseenkin varmasti Kälviän kirkkoherraksi 1758 tullut maisteri Marten Gabrielinpoika Peitzius (1716-82). Hänen isänsä ja isoisänsä olivat sukututkijoita, mikä herättää tavallisesti yleisempääkin kiinnostusta historiaan, ja kun Marten Peitzius lienee perinyt tämän harrastuksen, hän nähtävästi innostui sukunsa vanhaan kotipitäjään tultuaan kirjoittamaan kertomuksen Kälviästä."

 Kun on ilmeistä, että näistä arvovaltaisista lausunnoista tulee myöhemmin hyväksytty totuus, pyydän esittää omat tutkimukseni mainitusta pitäjänkuvauksesta ja sen kirjoittajasta. Kälviän kotiseutupiirissä käsiteltiin 1980-luvulla mainittua pitäjänkuvausta, mutta silloin ei löytynyt mitään perusteita, joista olisi voitu päätellä kuvauksen kirjoittajaa. Tässä tulkoon mainituksi, että Viljo Tikanoja, joka kirjoitti Kälviän seurakunnan 300 vuotishistoriikin 1930-luvun lopulla, ei lainkaan tuntenut Kälviän pitäjänkuvausta. Kertomuksen käsiala poikkeaa niin paljon kirkkoherra Peitziuksen käsialasta, että hänet voidaan heti sulkea epäiltyjen ulkopuolelle. Kysymys alkoi polttaa uudelleen, kun 1995 sain käsiini Jooseppi Porkolan tallentamat asiakirjat. Niiden joukossa oli Elias Niblingin 8.7.1764 kirjoittama testamentti, ja sitä lukiessa syntyi ahaa-elämys: Tämä käsiala on samanlaista millä Kälviän pitäjänkertomus on kirjoitettu. Havainto on tietysti kouluttamattoman maalikon tekemä eikä sinänsä todista mitään. Hain kohta esille Niblingin perhekortin, ja siinä olevat tiedot puoltavat tehtyä olettamusta.

Elias Nibling syntyi 10.12.1730 Haminassa, oli pappi ja filosofian maisteri, kun hänet vihittiin Kälviän kappalaisen vanhimman tyttären Margareta Elisabet Laurinin kanssa 20.5.1760. Martin Laurin oli Simukkalan viides kappalainen, joka tuli virkaan Pyhäjoelta mukanaan vaimo Anna Westzyntia ja neljä lasta. Simukkalassa niitä syntyi kymmenen lisää. Pappilassa ja joen rannalla oli vilskettä 1760-luvun puolivälissä, kun vävylläkin oli neljä lasta. Kälviän isojakoa toimittava insinööri Johan Holstius asui siihen aikaan Mikkolassa, joka on Simukkalan lähin naapuri. Hän oli vuoden Niblingiä nuorempi ja oli selvää, että nämä oppineet miehet seurustelivat tiiviisti. Kun vaimotkin olivat saman ikäiset, oli heilläkin usein asiaa toisilleen. 

Näin Nibling sai tutustua vasta piirrettyihin Kälviän karttoihin ja jakoa koskeviin valmisteluihin. Hän oli ehkä opintojensa yhteydessä kuullut Laihian pitäjänkertomuksesta, jonka hän kirjoituksensa alussa mainitsee esikuvakseen. Kuvauksen alkupuoli käsittelee karttoihin perustuvaa maantiedettä ja siirtyy sitten maan tuottavuuden arviointiin, mikä puolestaan perustuu isonjaon jyvityksiin. Nämä kohdat sisältävät paljon lukuja ja tilastoja, joita ei ennen jaon suoritusta ollut vielä saatavissa. Niiden kohdalla hän on merkinnyt viivan voidakseen kohdat myöhemmin täydentää, kun tiedot on saatu. Sitten seuraa väestön kehitystä koskeva osa. Lähtökohtana on ensimmäinen väestötilasto 1749 ja sitä hän vertaa vuoden 1763 tilastoon. Tässä osassa esitellään pitäjän kylät, tiet, myllyt ja luonnonrikkaudet. Sitten seuraa poliittiset laitokset, jossa käsitellään lasten opetusta, köyhäinhoitoa, viljamakasiinia ja sotilastorppia. Pari kertaa Kälviän sanotaan olleen muinoin Kokkolan kappeli, annex, mistä johtuen niillä on yhteinen käräjäpaikka ja paloapu. Tämän jälkeen käsitellään peltojen viljely, metsä, karjanhoito, metsästys, kalastus ja käsityöt. Pitäjänkuvauksen perusteella sen alkaminen on tapahtunut vuosien 1760-63 välillä ja kirjoituksen päättyminen noin 1766. Puuttuvia numerotietoja olisi ollut saatavissa vasta vuoden 1773 jälkeen, jolloin alkoi peltojen jakaminen. Margareta Nibling kuoli 5.4.1767 ja maisteri näyttää pian sen jälkeen muuttaneen pitäjästä. Keskeneräisyydestään huolimatta Niblingin pitäjänkuvaus on paras tietolähde Kälviästä, mitä siihen mennessä on kirjoitettu.
Oheisten käsialanäytteiden lisäksi esitän päätelmien tueksi seuraavia näkökohtia: 

- Kirkkoherra Peitziuksella ei ollut aikaa kulkea Mikkolassa maanmittarin pakinoilla, sillä uuden kirkon suunnittelu ja rakennusluvan saaminen veivät hänen työpanoksensa. Lisäksi seurakunnassa oli paljon kitkettävää, mikä näkyy lukuisina sakkoina ja nuhteluina pöytäkirjoissa. 

- Peitzius joutui jaon alkuvaiheissa riitoihin jako-oikeuden ja maanmittarin kanssa Råmanin torpasta. Se oli alkujaan Kumpulan pappilan torppa, mutta määrättiin jaossa Simukkalalle kuuluvaksi.

-Totisempi riita syntyi metsien jaossa Kumpulalle luvatusta lisämetsästä. Se meni niin pitkälle, että jako-oikeus määräsi kirkkoherran tulemaan kokoukseen melkoisen sakon uhalla. Tästä löytyy enemmän kirjassa Kälviän Hirsimehtä sivut 9 ja 10.

- Peitzius laati puolestaan uuteen kirkkoon ansiokkaan luettelon seurakunnan papeista. Tämä " Monument tafla " valmistui 1767 ja on nykyisin kirkon pohjoisen ristin seinällä. 

- Pitäjänkuvauksesta yli puolet on kirjoitettu vuoden 1764 jälkeen. Se on tietoa pitäjän kasvillisuudesta, eläimistä, maanviljelyksestä ja kansan tavoista. Keskeneräisyys näkyy vain alkuosan numerotietojen puuttumisessa. Jos Peitzius olisi pitäjänkuvauksen kirjoittaja, olisi hän varmasti täydentänyt puuttuvat tiedot myöhemmin. Kun Nibling jäi vasta vihkimisensä jälkeen Simukkalaan, on pitäjänkuvauksen alkaminen tapahtunut aikaisintaan vuoden 1760 lopulla, mutta luultavimmin vasta 1761, jolloin isojaon kartoitukset alkoivat olla valmiina. 

Tämä Niblingin pitäjänkuvaus sisältää niin paljon aikalaisen pätevää tietoa isonvihan jälkeisistä vuosikymmenistä Kälviällä, että se pitäisi kiireesti julkaista kaikkien luettavaksi. UUNO HUHTALA