Pikku Hautakankaan jätinkirkkko

 

 

 

Kävimme sunnuntaina koko porukka etsimässä Ridankylän Kytökankaan röykkiöitä. Sinänsä hauska isäinpäiväretki, mutta vaikka kartan mukaan lähistöllä kävinkin, ei röykkiöitä löytynyt. Hirvenjälkiä risteili siellä täällä pitkin kangasta mutta tiheä taimikko peitti kyllä kiviröykkiöt hyvin, mikäli ne vielä jäljellä olivat. Toivottavasti eivät ole kadonneet äestyksen tai laikuttamisen yhteydessä. Paikalla kasvoi parimetristä mäntyä.

 

 

Tänään kävin Ullavassa ja paluumatkalla teki mieleni vilkaista yhtä Välikylän kohdetta. Hautaröykkiöt ovat omalla tavallaan kunnioitusta herättäviä, mutta minusta Jätinkirkot ovat paljon salaperäisempiä ja mielikuvitusta kutkuttavampia. Pikku Hautakankaan jätinkirkosta en ollut paljon kuullut puhuttavan ja Saaren Anttikin, joka paikan löysi, kirjasi päiväkirjaansa hyvin lyhyen merkinnän paikasta.

 

 

”Välikylä, Pikkuhautakangas P=7936 I=3650 kork. 70 m mpy. 25.4.1989.

Jätinkirkko soraharjun päällä, sisämitat 12 m x 28 m. Reunavalleissa ei isoja kiviä.”

 

 

28 metriä on jätinkirkoksi pieni, mutta ainahan ne ovat mielenkiintoisia paikkoja, joten päätin käydä paikkaa vilkaisemassa. Kännyin Ryönän risteyksestä kohti turvetuotantoaluetta ja käännyin seuraavastakin risteyksestä turvesuokylttiä seuraten. Saapaspistolta pääsin uudehkoa penkkatietä pitkin suoraan Pikku Hautakankaalle. Auto kannattaa toki jättää Saapaspiston varteen.

 

 

Saapaspiston tienristeyksessä roikkuvat nokialaiset kumiterät ikäänkuin lukutaidottomien tienviittana.

 

 

Ohitin umpeen kasvaneen kivijärven ja jatkoin nousua kohti Pikku Hautakangasta.

 

 

 

Kangas oli hyvin hoidettua talousmetsää joten siinä oli helppo suunnistaa ja löysinkin korkeimmalta kohdalta melko pian jätinkirkon. En kaivellut sammaloituneita kivivalleja esiin, enkä potkiskellut sammalta edes jätinkirkon keskustasta, mutta ihailin pitkään sen atmosfääriä. Saaren Antillahan oli teoria että nämä Välikylän jätinkirkot olisivat itseasiassa olleet muinaispeltoja. Itse en kyllä tuohon teoriaan usko. En myöskään pitäisi paikkaa hylkeenpyytäjien traanivarastona, mutta en kyllä oikein osaa kuvitella sitä myöskään minään matalana linnoituksena. Asumukseksi se on melko iso, ehkä vähän liian iso, mutta jonkinlaiseksi pyhäköksi oikein sopivan kokoinen.

 

 

 

Mirja Miettisen tutkimusraportin mukaan valliin olisi kaiveltu kuoppia. Itse en mitään sellaista huomannut, vaan minusta vallit näyttivät yhtä mulistuneilta joka kulmasta.

 

 

 

Yritin valokuvata jätinkirkkoa, mutta eihän kuvasta erota juuri minkäänlaista painaumaa.

 

 

Harmitustani lievensi, kun huomasin ettei ammattiarkeologikaan ollut saanut paikalta sen parempia kuvia.