Kiertelin eilen Kettuharjun maastossa tarkistamassa paikkoja, kun oli pientä epäselvyyttä niiden sijainnista. Kleemolan kylältä Kettuharjun tietä ajellessa bongasin kivikasan tien oikealla puolella avokalliolla. Pysäytin auton ja kävin katsomassa. Muistelin joskus lukeneeni kohteesta, jossa pikkupojat olisivat rakennelleet vallituksia kalliolle, ehkä pronssikautisten hautaröykkiöiden kivistä. Tämä taitaa olla se kohde. Komeat vallit olivat pojat rakentaneet ja tuli heti mieleen että harmi kun oman perheen junioritutkijat olivat kotona.

 

 

Kiertelin paikalla ja löysin parikin röykkiön pohjaa josta kivet saattaisivat olla lähtöisin. Toisaalta kivet olivat aika kulmikkaita ja hyviä rakennuskiviä, toisin kuin nuo pyöreät mukulakivet joista kivi/pronssikautiset röykkiöt ovat yleensä kasatut, joten voi olla että paikalla ei mitään kovin muinaista ole ollutkaan.

Ehkä tuosta...

 

Tai tuosta silmäkiven ympäriltä?

 

Pisti silmään myös mukava pöytäkivi, johon oli aseteltu kivet kulmiin ja iso kvartsiydin kuin tarjottimelle.

 

Kohde löytyy portaalista nimellä Leppäsenkalliot 2-4. Tien toisella puolen olis kuulemma Leppäsen kalliot ykkönen.

 

Jatkoin matkaani kohti Kettuharjua ja pysähdyin tien vieressä olevaan kohteeseen, jote epäilen Isorämeeksi. Kohde on kolmisen sataa metriä väärässä paikassa portaalissa, tai sitten siellä metsässä on toinen identtinen kohde ja tämä on unohtunut koko portaalista pois.

 

Röykkiöt ovat pitkiä ja leveitä, oikein komeita näin kesälläkin. Kuoppa toisen röykkiön alkupäässä erottuu nyt selvemmin ja jäin pohtimaan, että onkohan tuota kaiveltu, vai onko siellä kivien alla ollut jotain, joka on ajan saatossa maatunut ja romahduttanut kuopan valliin?

 

 

 

 

Soranotto on pysähtynyt pelottavan lähelle valleja.

 

Kävin seuraavaksi Kettuharju ykkösessä ja löysin kuvausta vastaavan röykkiön. Tosin tuo näyttää minusta enemmän noiden Isorämeen vallien pikkuveljeltä, eikä niinkään tyylipuhtaalta röykkiöltä. Aivan kuin valli olisi jäänyt vähän vajaaksi. Paikalla on pieni kyltti merkkaamassa muinaismuistoa.

 

 

Kettuharju 5 oli merkitty keskelle isoa soranottopaikkaa ja vaikka portaali ei asiasta mainitsekaan, tuntuu se hävinneen kuorma-auton lavalle ja aikaa sitten. Paikalla kasvoi matalaa puskikkoa ja siellä täällä oli isompia lohkareita, mutta kivikasoja en kohteesta löytänyt.

 

Sama kohtalo oli käynyt Kettuharju kakkoselle ja neloselle. Nelosesta löytyy kuvaus muinaismuistoportaalista, mutta kyllä se murskaimeen on mennyt. Kettuharju kolmonen on onneksi vielä jäljellä. Kipusin jyrkkää rinnettä ylös sorakuopasta ja valli oli harjanteen korkeimmalla kohdalla. Ensimmäisenä tajusin että valli on valtava. Massiivinen varmaan 40 metriä pitkä kaareva valli kiertää harjanteen lakea, mutta sen mittakaava jää vähän hämärään, kun kaivinkoneen kauha on pysähtynyt puolen toista metrin päähän vallista. Vallissa on ainakin kaksi selvää kuoppaa ja se päättyy pirunpeltoon lännen puoleisessa alarinteessä.

 

 

Koska olin lähistöllä, päätin myös käydä katsomassa Kettuharjun kuuluisaa kämppää. Kämppä oli pieni ja sympaattisen näköinen kauempaa katsottuna, mutta sisältä näytti likaiselta purkutalolta jossa juopot ja teinit ovat mellastaneet vuosikymmeniä. Lattialla oli yksi heteka ja vaikka piipun virkaa toimittava peltiputki oli vielä katolla, oli sen alta kamina hävinnyt jonnekin ilmeisesti jo vuosia sitten. Nukkuisin varmaan mielummin kinoksessa kuin täällä.

Ovilaudan päällä näytti olevan rakennusvuosi. Ja joku taiteilijanalku oli myös harjoitellut anatomista osaamistaan samaan hirteen. Vuosilukuja ja nimikirjaimia oli runsaasti.