Kaupungin kuppikivet

 

Meillä oli viikonloppuna tarkoitus käydä bongaamassa Kokkolan kaupungin ympäristön kuppikivet. Oli kaunis aurinkoinen lauantaipäivä ja valmistauduimme matkaan melko kevein varustein. Piirsin muinaismuistoportaalista kohteiden paikat puhelinluettelon kartalle ja repäisin sivun taskuuni. Kävimme lähikaupassa hakemassa paketin mannaryynejä ja käänsimme auton nokan kohti Isokylää.

 

Olen kerran aikaisemmin päässyt arkeologin opastuksella katsomaan miltä kuppikivi oikeasti näyttää ja siltä kerralta jäi mieleen, että koska kiven pinnalla saattaa olla monenlaista kolhua ja kuppien kovertamisestakin on jo hetki vierähtänyt, saa kupit parhaiten esiin kaatamalla kivelle mannasuurimoja.

 

Kuppikivistä on viime aikoina kirjoitettu paljon ja niiden käyttötarkoituksesta kiistellään kovasti. Ajatellaan että ne olisivat ehkä uhrikiviä, joiden kuppeihin olisi muinoin uhrattu kenties uutisviljaa, verta tai maitoa. Toisaalta kuppikivillä uskotaan olevan myös yhteys esi-isien palvontaan ja kupeista kerättyä vettä olisi myös käytetty parannustaikoihin. Uusimman teorian mukaan kuppikivet ovat muinaisia karttoja. Kuppikiviä on enemmänkin tuolla etelässä ja onkin hämmästyttävää että niitä löytyy myös Kokkolasta. Ainakin minä kuvittelin että Kokkolanseudulle muuttaneet uudisraivaajat olivat 1200-luvulla ruotsalaisia talonpoikia ja selkeästi kristittyjä.

 

Kaustiselta löytyy tosin yksi kuppikivi kivikautiselta asuinpaikalta ja ainakin yksi kivi on Ullavanjärven saaressa. Myös Nivalasta ja Sievistä on löytynyt kuppikivi(ä), joten ehkä myös sisämaan metsästäjäkeräilijät ovat takoneet kiviin kuppeja tai sitten niitä on valmistettu vielä kristillisenäkin aikana.

 

Ajelimme ensimmäiseksi kohti Kiviniemen tontilla sijaitsevia kuppikiviä ja perillä tulin ajatelleeksi että urbaaniin ympäristöön sulautuneet muinaismuistot saattavatkin olla aavistuksen haasteellisempia bongattavia.

Olin merkinnyt kiven sijainnin karttaan ihan oikealle paikalle, mutta koska Kiviniemen vanha tila tuntui olevan ympäröity uudemmalla asutuksella, oli pihaan pääsy jo hieman hankalaa. Kiinnitimme automme parkkeeraamisella talon asukkaiden huomion ja saimme muutaman epäluuloisen kysymyksen jälkeen apua etsintöihimme. Museoportaali oli kuvaillut kohteessa sijaitsevan kaksi kuppikiveä ja kolmannen hieman epävarman, ehkä kuppiaihioita sisältävän kiven. Saimme kävellä vanhaa kylätienpohjaa pitkin niityn laitaan, jossa havaitsimmekin jonkinlaisen rakennustyömaan. Vanha ulkorakennus oli purettu ja sen hirret olikin taapeloitu nätisti juuri etsimiemme kuppikivien päälle. Kului hetki tilannetta pällistellessä ja oppaamme kävi kysymässä talonväeltä vielä tarkennuksia tilanteeseen, mutta asia ei siitä paljon muuttunut. Kivet olivat hirsipinon alla. Kiittelimme avusta ja saimme sympatiaa osaksemme, mutta eipä auttanut muu kuin lähteä eteenpäin kohti Finellin tonttia.

 

Seuraava kuppikivi sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä Kiviniemen tilasta Finellin tontilla, mutta taas kohtasimme esteitä. Talon pihalla oli käynnissä puutalkoot ja ilmeisesti tuulenkaatamia koivuja oltiin pienimässä. Kävin kohteliaasti selittämässä asiani ja näytin kartalla, mitä olin etsimässä ja sain kohteliaan neuvon, jonka mukaan etsimäni kohta olisi kilometrin päässä täältä. En ollut varma, oliko neuvon antaja yksinkertaisesti ihan pihalla karttani kanssa, vai oliko niin, että risusavotan jatkoksi hän ei halunnut mitään muinaismuistoturisteja pihalleen kyykkimään, joten palasin autoon.

Sinänsä retki oli pettymys, mutta opinpahan sen, että kannattaa varata aikaa ja kohteliaisuutta mukaan mikäli aikoo mennä toisten ihmisten pihoille bongaamaan muinaismuistoja. Voi hyvin olla että jos minun tontillani jököttäisi rautakautinen uhrikivi, niin pitäisin siitä niin pientä ääntä kuin mahdollista ja toivottaisin paikalle tervetulleeksi ainoastaan museoviraston edustajia, jos niitäkään. Ajatus siitä että muinaismuistot ovat jotenkin yhteistä kulttuuriperintöämme, johon meillä kaikilla on oikeus tutustua ei ihan sellaisenaan taida toimia kaupunkialueella.

 

Myöskään kunnon gpssästä ei varmasti olisi haittaa, mikäli tahtoo osua maastossa noinkin pienelle kohteelle. Mietinkin nyt geokätköilyyn soveltuvaa hyvää puhelinta, tai vaihtoehtoisesti Windows-puhelinta johon ainakin saisi kunnon maastokarttasovelluksen.

 

Kolmas kuppikivi, joka sijaitsee Sokojantien varressa Rasmuksella, jäi meiltä vielä kokonaan etsimättä, mutta ehkä sielläkin kannattaa käydä katsomassa. En usko että kivelle kannattaa kuitenkaan yrittää ilman talonväen suostumusta.