Ridankylän huti ja Finellin kuppikivi

 

Jos katsoo museoportaalin sivulta jotain kohdetta kartalla ja sitten alkaa vyöryttää karttaa pitkin Kälviää, huomaa aika pian että muinaismuistokohteet keskittyvät tietyille alueille. Kohteet sijoittuvat tietyisti muinaisten rantaviivojen reunoille, entisiin saariin jne, joten Kirkonkylä, Ruotsalo ja Peltokorpi ovat aika autioita kohteista. Suurin osa löytyykin takametsistä lähempänä Ullavaa ja Kannusta. Toki metsien kätköissä saattaa silti piillä löytämättömiä paikkoja. Välikylässä on tullut kierrettyä ja tuolla Kannuksen puolessa, mutta Ridankylän muutamat kohteet ovat vielä käymättä. Ajoimme siis sunnuntaina Ridankylään kohteita bongaamaan. Aikataulullisista syistä valitsimme vain yhden kohteen ja senkin läheltä tietä.

 

Museovirasto kertoo kohteestamme näin: Kangasniemi

 

 

Röykkiö sijaitsee kivisen mäen korkeimmalla kohdalla. Sen koko on noin 7 x 7 m ja korkeus noin 80 cm. Röykkiötä rajoittavat koillis- ja kaakkoispuolelta isot maakivet.

 

Kohde on Herrosen ja Ridan talojen välimaastossa ja Takala mainitsee kohteen kirjassaan. Myös Kälviän inventointi vuodelta 1981 on huomioinut kohteen. Röykkiö saattaa olla kuvauksesta päätellen se, jota ylioppilas Riippa kävi Ridankylässä kaivelemassa.

 

Ikävä kyllä puhelimeni uusi liittymä ei vielä ollut auennut, joten lähdimme liikkeelle mutu tuntumalla.

 

Kurvasimme pitkin Ridankylän rallitietä ja Ridan talojen jälkeen aloin katsella tien vierestä löytyvää suurta siirtolohkaretta, jonka kartalta olin huomannut. Se löytyikin ja nuoremmat muinaismuistobongarit kiipesivät heti sen laelle. Lähdin itse katselemaan lähimaastoa. Kankaalla oli paljon suuriakin kiviä ja niitä peitti paksu sammalkerros. Kävelin kankaan korkeimmalle kohdalle ja yritin löytää röykkiötä, mutta eipä se vain silmiini sattunut.

 

Tienvarren siirtolohkare

Myöhemmin kun kotona tarkistin asian kartasta, huomasin että olimme ajaneet satakunta metriä liian pitkälle, toisen siirtolohkareen juureen ja kohde olisi ollut vähän lähempänä Ridan taloja. Yritetään joskus uudestaan.

Tätä luulin ensin röykkiöksi, mutta lähemmin tarkasteltuna se ei sitä ollutkaan.

 

Myös tämä kumpu kiinnosti, mutta se olikin pitkänmallinen kivenlohkare.

Kotona katsoin tarkemmin mitä Takala oli kirjoittanut ja kiinnitin huomiota kauniiseen kuvaan, jonka ilmeisesti Takala oli itse piirtänyt kohteesta.

 

 

Reissu Ridankylään oli turha. Tästä sisuuntuneena ajelin sitten maanantaina Finellin kuppikivelle. Olin saanut liittymäni toimimaan ja pystyin suunnistamaan gpssän avulla aivan kohteen juureen. Kävin koputtelemassa talon ovella ja kysyin kohteliaasti lupaa saada käydä katsomassa kiveä. Lupa heltisi ja kiipesin syreenipuskien läpi lohkareen laelle. Mannaryynit olivat matkasta unohtuneet, mutta kupit, tai ainakin kaksi niistä olivat helposti havaittavissa. Kohde on ihan talon pihapiirin keskellä joten kannattaa ihmeessä käydä koputtamassa ovea ja kysyä lupa ennen kuin käy kivellä. Aikaisemmin kuvittelin että hiipisin joskus yön pimeydessä pihalle ja kävisin salaa sen katsastamassa. Onneksi en moiseen ryhtynyt, sillä kivi ei sijainnut pellon reunassa, vaan tosiaan ihan keskellä pihaa ruusupensaiden ja syreenien keskellä.

Kivi on keskellä pihaa, syreenipuskan ja ruusujen ympäröimänä.

 

Kaksi kupeista on selkeitä, ja kolmas tuossa ylempänä vähän heikommin havaittavissa. Mannaryyneillä olisi varmaan löytynyt.