Siitä lähtien kun kävin Ridankylässä katsomassa sitä Kangasniemen hautaa, oli minua kiinnostanut myös Vanhakankaan uhrikivi. Maastokartassa lukee Vanhakankaan kohdalla tietysti "Muinaishauta" niinkuin monessa muussakin kohteessa, mutta taisi olla vuoden 1981 inventaariossa kun paikkaa nimitettiin uhrikiveksi.

Takala on piirtänyt kohteesta hienon kuvan kirjaansa ja kertoo näin.

Jätin autoni tien varteen Kangasniemen kohdalle ja lähdin kulkemaan traktoritietä kohti Vanhakangasta. Traktorin jälki meni pellon yli, mutta koska pelto oli viljelty, jouduin kiertämään sen ojanpientareita pitkin. Pellon jälkeen tie jatkui entistä vetelämpänä ja hyppelin kuivemmasta kohdasta toiseen, mutalätäköitä väistellen. Hirvenjälkiä oli joka puolella ja niistä näki hyvin miten syvälle rapaan ne milloinkin olivat uponneet. Jouduin ylittämään yhden ojan hyppäämällä ja sitten alkoikin kangas kohota ja kuivua.

Suuntasin kohti kankaan rinteestä kohoavaa pyramidikiveä. Rinteessä oli muutama mielenkiintoisen näköinen painauma, mutta kartan mukaan olin vielä jonkin matkan päässä kohteesta.

Kun pääsin kankaan yli, huomasin että sen oikeaa laitaa reunusti taimikko. Taimikon keskellä kohosi tutun näköinen mäntyrykelmä ja hetken pohdin, josko pystyyn jätetyt männyt hakkuulla tarkoittaisivat tälläkin kertaa muinaismuistoa.

Kankaan korkein kohta oli kuitenkin jonkin matkaa hakkuun laidasta, jykevässä männikössä joten suuntasin sinne ensimmäisenä. Pian näinkin pari isoa siirtolohkaretta, joista isoin olikin kankaan korkeimmassa kohdassa.

Paksu jäkäläkerros kiersi kiveä ja peitti alleen kivivallin.  

Kiven kyljessä oli iso kvartsisuoni ja katselin sitä hetken, näkyisikö siinä jotain louhinnan merkkejä.

Joskus kiviröykkiö tuo nopeasti mieleen haudan, joskus taas sitä silmäilee enemmänkin jonkinlaisena rakennelman pohjana. En yhtään yllättynyt että tätä kiveä pidettiin nimenomaan uhrikivenä. Valli kiven ympärillä on suuri, mutta ei niin korkea että sinne oikeastaan saisi ketään haudattua. Pällistelin kiven ympärillä ja niinkuin aina vastaavassa kohteessa, tuli mieleen, että löytyyköhän täältä jotain muuta mielenkiintoista?

Kiven lähettyvillä oli tosiaan kaksi muutakin isoa kiveä, mutta niissä en havainnut mitään sen ihmeellisempää. Parikymmentä metriä kiven takana oli muutaman lohkareen muodostama kasa, jonka keskellä sojotti terävä pystykivi.

Pystykivi voisi olla rajapyykki, mutta hakkuun reunaan oli matkaa kymmenen, viisitoista metriä, jossa raja varmaankin meni. Toisaalta maanomistaja näytti rajanneen alueensa muutenkin puolimetrisillä pystykivillä parinkymmenen metrin välein, mikä tuntui kyllä hieman liioitellulta reaktiolta.

Jäi väkisinkin sellainen epäilys, että nuo pystykivet saattaisivat olla hieman vanhempaa tekoa, mutta niin lähellä rajalinjaa ne kulkivat etten oikein jaksanut innostua kuvittelemaan mistään hiiden rajapyykeistä.

Sen verran kiinnosti se mäntyrykelmä hakkuulla että kävin sitäkin pikaisesti vilkaisemassa, vaikka vettä alkoikin taivaalta tihuttaa.

Mäntyjen vieressä oli punainen graniittipystykivi, joka saattoi toki olla moton nostama. Muuta merkillistä paikalla ei näyttänyt sijaitsevan, eli varmaankin ihan vaan siemenpuita olivat.

Paluumatkalla kuvasin vielä rinteestä omituisen painauman, mutta kuva ei paljon paljasta. Kuoppa oli 2 x 3 m suorakulmainen painauma ja n. 30 cm syvä.

Palasin autolle vesitihkussa ja mietin erikoista kohdetta. Harjanteen korkeus merenpinnasta n. 36 m tarkoittaisi siis pronssikautta. Aiemmin bongaamani pronssikautiset kohteet ovat olleet avokalliolle ladottuja matalia hautoja, mutta tämä on todella erilainen. Varmaan kivivallin rakentajat on jopa haudattu siihen viereen Kangasniemelle. Jokin yhteys paikoilla toki on kun ovat samalla korkeuskäyrällä ja alle kilometrin päässä toisistaan. 3000 vuotta sitten saaresta toiseen on varmaan ollut selvä näköyhteys ja ruuhella rannikkoa pitkin seilatessa tuo uhrikivikin on näkynyt kauas.