luolassa%20on%20pime%C3%A4%C3%A4-normal.

Lähdimme tänään uudella innolla etsimään Hiidenlinnan takaisia Isonriutan luolia. Matkaoppaana meillä oli geokätköilysivusto ja Esa Eetu Takala. Takalan kirjassa nimittäin puhuttiin myös Isonriutan luolista.

 

 

Kun Kannuksesta mennään Suonperän taloista koillista ilmansuuntaa, tullaan lopulta noin 4.5 kilometrin päässä Isonriutan suurelle rämeelle. Jos poikki rämettä kuljetaan kohti korkeaa kivilouhista saareketta noin 0.5 kilometriä, saavutaan tälle noin 2000 neliömetriä suuruiselle metsäsaarelle, jolla on nimenä isoriutta. Saarekkeen korkeimmalla paikalla tuossa 10 metriä suota ylempänä tunkeutuu noin 1 neliömetrin suuruinen aukko suurten kivimöhkäleitten välistä suoraan alas maan sisään. Sinne kun laskeutuu noin 1.5 metriä syvän reiän kautta, aukeaa siellä luola, jonka seinät ovat kohtisuorat kallion syrjät joka sivulla. Kattona on mahdottoman suuri paasi. Pohja on aivan tasainen ja puhdasta hiekkaa permantona. Luolan pituus etelästä pohjaiseen on noin 10 metriä, korkeus on eteläpässä noin 2 metriä ja pohjoispäässä, jossa tuo aukkokin on, noin 4 metriä. Leveys on eteläpäässä yhden metrin ympärillä ja pohjoispäässä 2 metrin tienoilla. Eteläpäässä kattopaaden alta on pienoinen aukko, josta hämärää valoa pääsee luolaan. Puheena oleva paikka on Hillilän kylän Honkasen talojen maalla.

 

Sitten Takala ei malta olla siteeraamatta Gottlundia ja tulee samalla näyttäneeksi miten hänen oma kertomuksensa eroaa Gottlundin tarinoinnista.

 

Tästä paikasta kertoo Gottlund ”Hillilän kylän Peltomaan takana on vuori nimeltään Isoriutta, jossa on luola, jota moni herrasmies on käynyt katsomassa, ehkei kukaan ole uskaltanut sinne sisälle mennä, koska siellä olisi asunut jättiläisiä” ”Hillilän kylässä Riutalla, ½ peninkulmaa kylästä ja juuri suuren nevan keskellä on korkea vuori jossa on raunioita kivihuoneesta joka seiniltään 6 syltä pitkä” Tämä paikka on sama Isoriutta, Samassa kertomuksessa sanotaan vielä: ”Vuoressa on sitäpaitsi syviä luolia joihin kukaan ei ole uskaltanut mennä.”

 

Takalla on lähteenään myös Th. Reiniuksen matkakertomus hänen runonkeruumatkoiltaan Pohjanmaalta ja hän siteeraa myös Reiniusta. Tämä Reinius on muuten täysi mysteeri minulle. Pikaisen googlettelun jälkeen löysin vain maininnan, että ylioppilas T.h Reinius olisi tuonut Suomalaisen kirjallisuuden seuralle 1852 löytämänsä runovihkosen. Reinius oli kiertänyt Pohjanmaalla kansarunoutta keräämässä ja olisi saanut Toholammin kappelista vihon jonka runoihin sisältyi eräs varhainen Piispa Henrikin surmavirsi. Samasta reissusta olisi siis Suomalaisen kirjallisuuden arkistossa matkakertomus, mutta silti SKVR-Korpuksen haku ei miehen keräämiä runoja tunne, vaikka hän kerääjien luettelossa onkin.

http://dbgw.finlit.fi/skvr/ 

Mitä ilmeisimmin mies olisi käynyt myös Hiidenlinnassa, koska aloittaa kertomuksensa Isoriutan luolista näin.

 

Virstan verta täältä (Hiienlinnasta Kannuksessa) edemmäksi metsäänpäin sanovat toisen Hiien asunnon olevan nimeltä Isoriutta, jossa on oikein kammarit kivien välissä. Täällä sanottiin ihmisten tavaroineen olleen paossa isonvihan aikoina. Ei sinne tietä, ei polkuakaan. Synkässä korvessa hirviän suuri koko päällistyksin ladottuja aika kivikäntyksiä, joiden hartioilla vahvat koivut ja männyt heiluivat. Kivien välissä näkyi reikiä, jotka aivan kuin ampumaakkunat linnassa siiroina silmäilivät tulevia. Tämä ei ollut ihmisten, vaan itse luonnon rakentamia. Ensin oli noin 2 sylen pituinen ahtaanmoinen sola ja sen läpi päästyämme olimme kauniissa pari syltä pitkässä kammiossa, josta vielä pienempiä reikiä meni muualla. Täällä löysimme hiiliä, jotka päätimme pyssymiesten polttamiksi, elleivät olleet aina isonvihan ajoilta. Oli täällä muitakin tämmöisiä, ehkei juuri niin isoja kuin tämä kammio. Ei siis kumma ollenkaan, jos ihmisen täällä olisivat säilyneet sodan aikana.”

 

Näiden ristiriitaistenkin kuvausten innoittamina, sekä edelliskertaisen pettymyksemme kovettamina läksimme uudelleen matkaan. Satoi vettä ja soratie Toristuksen kämpälle oli täynnä kuraputteja. Ohitimme Hiidenlinnan ja jatkoimme tietä suoraan eteenpäin. Toristuksen kämpän kohdalta käännyimme oikeaan ja parkkeerasimme automme kahden tukkipinon väliin eräänlaiselle levikkeelle. Polun koordinaatit olimme kaivaneet geokätköilysivustolta mutta uutta, juuri tällaista retkeilyä varten hankkimaani puhelinta en tihkusateessa jaksanut kaivella esiin, vaan luotin tulostamaani karttaan.

 

Polku lähti tieuralta vasemmalle noin neljän sadan metrin päässä kämppätien risteyksestä. Polku oli oikein selkeä ja vaikka matkaa perille oli kartan mukaan n. 600 metriä, mutkitteli polku metsikössä ainakin kilometrin. Matkalle kuului yksi veto-ojan ylitys, mutta oja oli hienosti porrastettu suurilla kivilohkoilla ja pääsimme sen yli kuivin jaloin.

 

Vasta perillä, kun koko komea kiviröykkiö kohosi esiin kuusten takaa, aloin uskoa että luolalla voisi oikeasti ollakin mittaa tuo 26 metriä.

isoriutan%20luolat%20nousu%20luolille-no

Kiipesimme ylös saakka isoimpien siirtolohkareiden juurelle, josta löysimme Välikannuksen metsästysseuran pystyttämän opastekyltin. Kyltissä luki

 

"Isonriutan luolat. Peikot ja maahiset nukkuvat luolissa. Puhu kuiskaamalla äläkä piere ääneen! Peikot rakastavat puhdasta luontoa. Älä tiputtele roskia silmistäsi tai muualta! Nuotion tekeminen ilman maanomistajan lupaa on kiellettyä!”

sis%C3%A4%C3%A4nk%C3%A4ynti%20luoliin-no

Kyltin takana aukeni 1.5 metriä pitkä pudotus luolan lattialle. Parin ensimmäisen, hyvin ahtaan mutkan jälkeen pääsimme suureen ja pitkään luolaan. Maan alla oli täydellisen pimeää ja heti ajattelin että esi-isämme olisivat varmasti käyttäneet luolaa initiaatioriitteihin. Käytävän pituus saattoi olla jotain Takalan 10 metrin ja Genius Locin 26 metrin väliltä. Gottlundin 6 syltä kuulostaisi siis oikeammalta kuin Reiniuksen 2 syltä, joka muuten kuulosti uskottavammalta kuvaukselta paikasta. Takala kuvaili luolaa korkeimmasta kohdasta 4 metriä korkeaksi, mutta itse mahduin korkeimmassa kohdassa seisomaan juuri ja juuri kohtalaisen suorana. Voi tosin olla että minulta jäi huomaamatta joku rako, jonka avulla tuo neljä metriä tuli täyteen, tai sitten Takala tarkoitti sisäänmenoaukon korkeutta luolan lattiasta.

 

Voihan olla että vuosisadan kuluessa luolan lattialle on kertynyt myös jotain ylimääräistä, sillä Takala kuvaili luolan lattiaa mukavaksi hiekkapermannoksi ja minusta lattia oli lähinnä epätasaisia kiviä ja soraa.

 

Valitettavasti valokuvani luolasta olivat lähinnä pelkkää mustaa pimeyttä.

Isoriutan%20luolassa%20sis%C3%A4ll%C3%A4

 

isoriutan%20luolat%20lohkareita-normal.j

Sanomattakin selvää, että luola ja louhikko oli nuorempien muinaismuistobongarien mielestä paras kohde ikinä.

 

Paikka toi tietysti mieleen Kälviän pesäkivet, jotka taitavat olla himpun verran Lohtajan puolella. Kokkolaa nykyisin joka tapauksessa. Luola oli silti vaikuttavampi ja tuo 600 metrin talsiminen metsän poikki saattaa pitää pussikaljateinit vielä loitolla joten kylttejä, geokätköä ja nuotionpohjaa lukuun ottamatta paikka vaikutti täysin unohtuneelta. Jännä ajatus että Gottlund olisi vieraillut paikalla ja kuvaillut useiden herrasmiesten käyneen sitä katsastamassa, mutta eivät muka olisi uskaltaneet jättiläisten pelossa laskeutua luolaan. Pimeässähän se olisi toki epämiellyttävä kokemus ollut nytkin, mutta eiköhän sitä joku kynttilän pätkä tai päre olisi 1860-luvun herrasmiehen reppuun mahtunut vai uskoivatko herrasmiehetkin tarinoita kyöpeleistä ja peikoista?

isoriutan%20luolat%20lohkareita%202-norm

Kivet olivat tosin kovin liukkaita sateen takia, joten olkaapa varovaisia.