Kävin Kälviän kirjaston kotiseutukokoelmassa penkomassa vanhoja Kälviän jouluja ja kun olin ottanut muutaman valokopion vanhoista jutuista, kerrottiin minulle että Kankkusen Pertti on koostanut lehdet myös cd-rompulle. Ostin tietysti rompun ja aloin selata artikkeleja. Tässä muinaismuistobongailua vuodelta 1978. Artikkelin on kirjoittanut Uuno Huhtala ja valokuvakin taitaa olla miehen kamerasta. Esa Eetu Takalasta taas lähdetään liikkeelle ja mukavasti varoitetaan lopussa kaivelemasta hautoja.

Uuno Huhtala
Esihistoriallisia hautoja Kälviällä




Pirttihaankankaan valli. Kuvassa pohjoisen vallin eteläpäässä oleva kuoppa.

Keväällä 1891 sai silloinen ylioppilas Esa Eetu Takala apurahan Pietarsaaren kihlakunnan suomenkielisen osan tutkimista varten. Sen avulla hän teki kolme matkaa alueelle, kesällä 91 6 viikkoa, kesällä -93 4 viikkoa ja kesällä -95 7 viikkoa kestävän matkan. Ja niiden tuloksena hän julkaisi kirjan Muinaismuistoja Pietarsaaren kihlakunnan suomalaisesta osasta. Kirjassaan hän kuvailee muutamia raunioita, mm Vehvermaankankaalla Passojalla ja Ridankylän Kangasniemessä, josta rauniosta hän on tehnyt kirjaansa piirroksen. Lisäksi hän mainitsee monia raunioita, joissa hän ei käynyt. Näitä ovat Veneharju ja Sileäkallio Mustalammin seuduilla, Honkisuon kallio kilometri Tikkaselta, Kalsonkorven harju, Lapinharju 3—4 km Mäkelän taloista Ullavan tieltä itäpohjoiseen ja Häntäkangas, nykyisen linkkitornin paikka. Hän kertoo, että useimmat raunioista on kaivettu ja että sieltä olisi aikoinaan löydetty hiiltä. Myöhään syksyllä -77 oli kotiseutupiiriläisistä Erkki Uusitalo sekä Mikko ja Simo Kivelä kirjoittajan kanssa käymässä Pirttihaankankaan valleilla. Siinä todettiin yksimielisesti, että vallit ovat ihmisten työtä. Mutta miksi tällainen n. 40 metriä pitkä valli oli rakennettu, herätti monia kysymyksiä. Oliko se kasattu venesataman suojaksi, vai oliko sillä joku muu tarkoitus? Kun seuraavana kesänä oli uusi tilaisuus käydä näillä valleilla, jääköön niiden tarkempi kuvailu siihen. Kotiseutupiirissä keskusteltiin näistä raunioista ja sen yhteydessä mainittiin monia paikkoja, joiden rauniot saattavat olla ihmisen tekemiä. Sitten joululoman aikana tapasin Aulikki Hautakosken Honkiperältä. Hän kertoi Kuurnakankaan raunioista, joista yhtä Honkimaan isäntä oli joskus vuosisadan vaihteessa kaivanut ja kertonut, ettei siellä ollut mitään, vain vähän hiiltä.

Tämä sai uteliaisuuteni liikkeelle. Kälviällä on Hiidenkiukaita, eli esihistoriallisia hautapaikkoja. Erkki Uusitalon kanssa kävimme 28. 6. Kuurnakankaalla. Se on arviolta noin 60 m merenpinnasta oleva harju ja sen laella on lähekkäin 4 hautaa. Kaikkia on joskus kaivettu, mutta vieläkin löytyi maanpinnan tasosta hiiltä ja palaneita kiviä. Seuraava raunio oli Vehvermaankankaalla, jonne Kauko Ojala opasti. Tämä Takalan mainitsema raunio on myös selvästi hauta, mäen korkeimmalla laella ja lajissaan kookas. Sen jälkeen kävin Kalliojärven raunioilla Tauno Korpijärven opastamana. Siellä on kaksi hautaa kalliolla lähellä järveä, mutta molemmat pahoin revittyinä. Kolmas on harjun reunalla pohjoisempana ja se on paremmin säilynyt. Rauno Malviniemen kanssa kävimme 6. 9. uudelleen Kuurnakankaalla ja Pirttihaankankaalla. Molemmat paikat kuvattiin. Valli Pirttihaankankaalla antoi melkoista aprikoimia: Korkean kankaan itäreunalla on kaksi vallia. Pohjoisempi on n 19 m pitkä, 3—4 m leveä ja korkeutta n puoli metriä. Vallissa on melko tasaisin välein 5 kuoppaa, joista muutamassa kasvaa puu. Eteläinen valli on hiukan lyhyempi, mutta muuten samanlainen. Kuoppia siinä on 4. Vallien pohjoisinta kuoppaa on joskus kaivettu ja sieltä löytyi vieläkin hiiltä. Onko kyseessä todellinen hautausmaa, vai mikä on ollut rakenteen tarkoitus? Eino Henkimään opastuksella käytiin 14. 9. Hannijärven raunioilla. Siellä oli hauta luonnon louhikossa. Samalla matkalla kävimme Pykälämaan Juurakkokankaalla, jossa osaksi revitty hauta oli aivan rajalinjalla. Vielä tehtiin uusi retki Honkiperälle Eino Henkimään opastamana.

Kohteena oli Niilo Pajunpään jo 1947 tekemä havainto. Hän kaivoi silloin Peräkankaalta Heinojan Antin kärrytien varresta soraa navetan kivijalkaa varten. Kuopasta löytyi kehä palaneita kiviä ja niiden keskellä runsaasti hiiltä. Etsinnän jälkeen tämä kuoppa löytyi ja siellä olivat nämä palaneet kivet, jotka Niilo oli nostanut kuopan reunalle ja sitten olivat reunan mukana mulistuneet kuoppaan. Mutta kuopan länsi reunalla löytyi vielä liikuttamattomia kiviä ja niiden luona hiiltä. Mittauksessa todettiin tulisijan olevan n 50 cm syvällä hiekassa. Tämä päällä oleva hiekka on hienompaa, tulisijan tasolta alkaa karkea, ruosteinen sora. Toinen kohde sinä päivänä oli Laiskunharju, jonka rauniot oli metsästysretkellään löytänyt Honkimaa nuorempi. Harjun laella on n. 20 x 10 m oleva luonnon raunio, jossa oli 6 kuoppaa aivan lähekkäin. Kun pohjalla siirsi muutaman kiven löytyi kuopista niiltä. Yhdessä hiili vaikutti palaneelta luulta. Lintukankaan metsäautotien tuntumassa kiertelin Leevi Peuraharjun opastuksella. Siellä oli selvä hauta Runteleessa, mahdollinen Kiimakaaressa ja yllättävästi Laiskunharjun raunioita muistuttava Jättiläiskangas. Sen muodostaa n. 80 x 25 metrinen luonnonlouhikko ja siinä laella useita kuoppia. Martti Maunulan kanssa kävimme seurakunnan metsässä olevalla Jättiläisluolan kankaalla. Siellä oli yksi selvä hauta. Nämä tähän asti katsotut hautapaikat on kuvattu diafilmille ja merkitty kartalle. Tätä kirjoitettaessa on ilmoituksia monista raunioista ja lisää ilmeisesti löytyy, kun metsämiehet oppivat niitä etsimään. Löydöistä voi ilmoittaa tämän kirjoittajalle. Kumpuja ei saa kaivaa (laki muinaismuistoista) ja sitäpaitsi sieltä löytyy vain ehkä hiiltä.